Antikvariaatti.net - tarjolla 963018 nimikettä

Toinen otti Saima Harmajan, toiselle jäi Nakke Nakuttaja Hulvatonta mentaliteettihistoriaa - itseironinen muistelmateos. Kun Sinikka ja Tiina olivat lapsia, yhteiskunta, jossa uskottiin auktoriteetteihin, oli murtumassa. Murros näkyi Tampereella asuvissa Nopolan tyttärissä: Tiina oli "moderni" lapsi, huoleton, oman elämänsä subjekti. Sinikka yritti elää velvollisuudentuntoisesti, niin kuin perhetytöltä odotettiin. Tiina oli ruutunatiivi: televisio tuli perheeseen, kun hän oli nelivuotias. Sinikka eli varhaisvuotensa ja nuoruutensa kirjojen parissa. "Sinikka otti Saima Harmajan, minulle jäi Nakke Nakuttaja", Tiina toteaa.Teos käsittelee humoristisesti sisarususkomuksia, rooleja jotka perheessä annetaan kuopukselle ja esikoiselle. Toinen on järkevä, toinen "tunneihminen", toinen sopii kirjoittajaksi, toisen oletetaan viihtyvän lasten kanssa.Mikä Sinikan ja Tiinan lapsuudessa loi pohjan kirjailijantyölle? Verbaliikkaa suosiva lapsuudenkodin ilmapiiri? Kannustavat vanhemmat? Johdonmukainen pyrkimys vai isot ja pienet sattumat? Entä mikä heille on se suuri sukupolvikokemus? Yhteiskunnallinen herääminen, kotikapina, "kaupallisuuden" vastustaminen? Musikaalit The Sound of Music ja Hair? Vai sittenkin: 70-lukulaiset kookkaat silmälasit, jotka vaihtuivat piilolinsseihin, kun lähdettiin Interrailille, sukulaisten hätäillessä: "Varokaa, likat! Ulkomailla vaatekauppojen sovituskopeista avautuu salaovia, joiden kautta on moni tyttö päätynyt huumattuna suoraan valkoiseen orjakauppaan!"SINIKKATiina, sun täytyy tyytyä siihen että sun osas tässä kirjassa on pienempi, kun sä oot kuopus. Sä oot kirjoittanu vähemmän tähän kirjaan, koska kuopukset on mukavuudenhaluisia. Mun elämäni on ollu aina pelkkää raadantaa.TIINAMitä sä kohkaat? Sinikka ja Tiina Nopola kirjoittavat mm. romaaneja, näytelmiä, musikaaleja ja elokuvakäsikirjoituksia sekä lapsille että aikuisille. Parhaiten heidät tunnetaan humoristisista lastenromaaneistaan, kuten supersuosituista Risto Räppääjistä.

Asiasanat: muistelmat, runot, lausunta, lausujat

Hyvän idean tunnistaa, kun sen näkee. Kirjapaino, lyijykynä, vesivessa, paristo ja Google ovat hyviä ideoita. Mutta mistä ne tulevat? Millainen ympäristö parantaa hyvän idean saamisen todennäköisyyttä? Mikä käynnistää neronleimauksen? Miten tuotamme mullistavat ajatukset, jotka kehittävät uraamme, elämäämme, yhteiskuntaamme, kulttuuriamme? Tässä teoksessa Steven Johnson tarttuu näihin ongelmiin ja hänen vastauksensa ovat paljastavia ja vakuuttavia. Neurobiologiasta kaupunkitutkimukseen ja internetiin ulottuvilla havainnoilla hän tunnistaa aidon innovaation seitsemän keskeistä hahmoa ja kertoo niiden tarinan ajassa ja eri aloilla. Miten ne ovat vaikuttaneet siihen, että maailmamme on sellainen kuin on. Johnsonin havainnot poikkeavat vakiintuneesta innovaatioita koskevasta ajattelusta, joka Johnsonin löydösten perusteella on osittain virheellistä. Olennaista on, että innovaatiolla on keskuksensa, olosuhteensa ja fysikkaliset ympäristönsä. Ne voidaan tunnistaa ja niihin voidaan vaikuttaa suurten ajatusten ja niitä kehittävien ihmisten toiminnan helpottamiseksi. Steven Johnsonin aikaisemmin suomeksi ilmestynyt teos on Kaikki huono on hyväksi.

Yhdysvaltalainen neurotieteilijä Daniel J. Levitin uskoo, että musiikki on jotakin ihmislajille perustavanlaatuista, kenties perustavanlaatuisempaa kuin puhuttu kieli. Se ei ole mikään evoluution sivupolku tai suorastaan parasiitti, loinen, kuten jotkut tutkijat ovat esittäneet, vaan pikemminkin osa aivojemme kovalevyä.

Muu(t) tekijä(t): Maria LyytinenAlkuteos: The little book of BobAsiasanat: kissa, lemmikkieläimet, löytöeläimet, ihminen-eläinsuhde

Alkuteos: Will I ever be good enough

Varjak Käpälä on mesopotamiansininen kissanpentu, joka asuu ystäviensä Tamin ja Katajan kanssa kaupungissa, jota terrorisoi kauhistuttava albiinokissa Selja Kalma. Varjakin tehtäväksi jää pelastaa kaupunki Seljan kynsistä. Tehtävä ei ole helppo, sillä Selja Kalma on Varjakiakin taitavampi taistelija ja on päättänyt tuhota Varjakin. Esi-isä Jalalin opetukset johdattavat Varjakia eteenpäin Tiellä silloinkin kun Varjakin itseluottamus horjuu ja pelko lähes musertaa hänet. Varjak Käpälän tarina vetoaa sekä lapsiin, että aikuisiin. Tarina on tulvillaan jännitystä, yllätyksiä

Kamppailuopettaja ja tietokirjailija Tero Laaksonen marssittaa esiin uudessa teoksessaan kamppailulajien valovoimaisimpia suomalaisia henkilöitä, ja mukana on kaksi Suomessa vaikuttavaa ulkomaalaista. Mitkä ominaisuudet tekivät heistä menestyjiä? Kirjassa esitellään nyrkkeilyä, painia, budo- ja muita kamppailulajeja. Teos pursuaa persoonallisuutta, elämänviisauksia, valmennustietoa ja kilpailumenestystä huumorilla höystettynä. Runsaasti kuvitettu kirja sopii ammattilaisille, harrastajille ja penkkiurheilijoilla lajista riippumatta

Keskiaika oli pimeää ja julmaa aikaa - yleinen oletus, mutta ei niin tosi kuin yleisesti luullaan. Varsinkin myöhäiskeskiajan ihmiset tuomitsivat julmuuden ankarasti ja monessa yhteydessä. Esimerkiksi julmuuden ja ankaruuden välillä oli hyvin selvä ero: siinä missä julmuus oli pahe, julmuudelta joskus vaikuttava ankaruus oli kasvatukseen liittyvä hyve, joka kumpusi lähimmäisenrakkaudesta. Keskiajan julmuuteen liittyy runsaasti myyttejä, joita Hannele Klemettilä purkaa yleistajuisessa ja värikkäässä teoksessaan. Hän käsittelee sujuvalla kynällään menneen ajan julmuutta sodankäynnin, naisten aliarvostuksen, lasten kaltoinkohtelun ja eläinten rääkkäämisen kautta. Keskiajan julmuuden uudelleenarviointi voi tuoda valoa myös nykyajan kipeisiin kysymyksiin.

Kansissa kulumaa

Kansissa vähän tahroja