Antikvariaatti.net - tarjolla 939490 nimikettä

uha-Pekka Inkinen alkoi vuonna 1986 tallentaa kamerallaan helsinkiläisiä bussipysäkkejä ja niillä odottelevia ihmisiä. Kuvista koostui visuaalinen aikamatka, joka on arkisuudessaan suorastaan absurdin hauska.Inkinen kuvasi pysäkkejä 17 vuoden ajan, kunnes lasikuituinen pysäkkikatosmalli vaihdettiin vuonna 2003 lasiseen. Kirjan kuviin liittyvät lyhyet, ajatuksia kutkuttavat tekstit syventävät kiehtovaa näkymää kadonneeseen aikaan.Pysäkkien mainosplakaatit ovat olleet osa päivittäistä elämäämme. Jostain mielen syövereistä pulpahtelee unohtuneita muistoja, kun niitä näkee vuosien jälkeen uudelleen.Inkinen pohtii valokuviensa kautta ajan mysteeriä. Mitä aika on? Mitä se tekee? Voiko sen nähdä? Mistä syntyy ajankuva?Inkisen avaamaa kysymystä ajan luonteesta taustoittaa teoksen esipuheessa tähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja. Onko aikaa olemassa, jos kukaan ei ole seuraamassa sen kulkua?

Etusivulla nimi

Helena Luukkosen Parantava sateenkaari Väriterapiaopas on ensimmäinen suomalainen yksityiskohtainen ja kattava kirja värien maailmasta ja sen merkityksestä ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Värien maailma on kiehtova. Käyttämällä värejä oikein ihminen voi saavuttaa henkistä tasapainoa, olla luovempi ja elää voimakkaammin. Onko sinun värisi sininen, punainen, keltainen, musta, valkoinen tai jokin niiden yhdistelmä? Parantava sateenkaari testaa, neuvoo ja opastaa. "Sopivasti noihin aikoihin ajauduin Tanskaan Sateenkaari-kurssille. Opin liittämään värit eri kehon osiin ja elämän alueisiin. Elämäni sisältö ja suunta alkoi kirkastua. Se muuttui värikkäämmäksi. Itseilmaisuni ja itsetuntoni vahvistui, jolloin pikkuhiljaa aloin toteuttaa pitkäaikaisia unelmiani.

Anna Ahmatova kirjoitti yli kuudenkymmenen vuoden ajan. Ahmatova syntyi lähellä Odessaa, mutta muutti jo varhain Pietariin, jonka tunsi kotikaupungikseen. Hän kuvasi paljon Pietari-Leningradia ja sen muuttumista runoissaan. Muita Ahmatovan runoudelle tyypillisiä teemoja ovat mm. ajan ja muistojen olemus sekä muistin ja unohduksen liikkeet. Ahmatovan ensimmäinen runokokoelma ilmestyi 1912, ja hänen teoksensa otettiin heti 10-luvulla hyvin vastaan. Alkuaikojen menestys muuttui myöhemmin vaikeuksiksi, ja hän sai kokea niin julkaisukiellot kuin vankileirien uhankin. Esimerkiksi runoelma "Requiem" oli Neuvostoliitossa kielletty vuosikymmenten ajan. Kaiken kaikkiaan Ahmatovan elämä ja runous kietoutuivat tiiviisti yhteen hänen kotimaansa poliittisten mullistusten kanssa. Kirjailija Marja-Leena Mikkola on koonnut ja suomentanut valikoiman, joka perustuu vuonna 2006 venäjäksi ilmestyneeseen laitokseen. Osa runoista on julkaistu vuonna 1992 ilmestyneessä kokoelmassa Runoja, mutta mukana on nyt myös aiemmin suomentamattomia runoja. Mikkola on lisäksi muokannut omia aiempia suomennoksiaan, rytmittäen ja riimittäen niitä uudelleen, sekä kirjoittanut teokseen uuden esipuheen.

Sirkka Turkka (s. 1939) debytoi vuonna 1973 kokoelmalla Huone avaruudessa. Siitä lähtien hän on kuulunut suomalaisen runouden eturiviin ja on tänään yksi arvostetuimpia ja pidetyimpiä lyyrikoitamme. Hänen runojaan on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja hollanniksi. Sirkka Turkka on saanut mm. Finlandia- palkinnon, Tanssivan karhun ja Eino Leinon seuran palkinnon. Viimeksi hän oli Runeberg-palkintoehdokkaana (2004). Runot 1973-2004 kattaa koko Sirkka Turkan tuotannon, kolmetoista runokokoelmaa. Kootut runot sisältää esikoiskokoelman lisäksi kokoelmat Valaan vatsassa (1975), Minä se olen (1976), Yö aukeaa kuin vilja (1978), Mies joka rakasti vaimoaan liikaa (1979), Kaunis hallitsija (1981), Vaikka on kesä (1983), Tule takaisin, pikku Sheba (1986), Voiman ääni (1989), Sielun veli (1993), Nousevan auringon talo (1997), Tulin tumman metsän läpi (1999) sekä Niin kovaa se tuuli löi (2004). Esipuhe Jukka Koskelainen.